Kiertotalous edellyttää laajempaa näkökulmaa kestävyyteen

Sana kiertotalous on nyt kaikkien huulilla. Suomi otti merkittävän askeleen kohti eurooppalaisen edelläkävijän roolia, kun Sitra julkaisi viime viikolla yhdessä valtiovallan ja laajan sidosryhmäjoukon kanssa laaditun kiertotalouden kansallisen tiekartan.

Kiertotalouden käytännön toteutumisen kannalta erityisesti jäte-, tuote- ja kemikaalilainsäädännön rajapinnat ovat keskeisiä. Materiaalikierron edistämisen tavoitteet jäävät vain juhlapuheisiin, mikäli sääntely estää uusioraaka-aineiden käytön tai tekee siitä taloudellisesti kannattamatonta. Yksi keskeinen ongelma on se, että kemikaalisääntelyn normit ja jätelainsäädäntö kulkevat omia latujaan eivätkä keskustele keskenään. Jollekin kierrätysmateriaalin ainesosalle säädetty pitoisuusraja-arvo voi suoranaisesti estää materiaalikierron, ja kierrätyksestä on vaikea saada taloudellisesti kannattavaa myös silloin, kun esimerkiksi biojalostamon sivuvirran markkinoille saattaminen vaatii jopa satojatuhansia euroja maksavaa REACH-rekisteröintiä.

Osaoptimoinnista tavoitteiden yhteensovittamiseen

EU:n kemikaalisääntelyllä on hyvä ja kannatettava tavoite – se pyrkii suojaamaan terveyttämme ja ympäristöämme kemikaalien aiheuttamilta vahingoilta. Ongelma on kuitenkin, että kemikaalirajoitukset perustuvat yhä enenevässä määrin tosiasiallisten riskien sijaan teoreettisiin vaaroihin. Kierrätysmateriaalin sisältämä pieni määrä esimerkiksi raskasmetallia ei kuitenkaan vielä sellaisenaan aiheuta haittaa kenenkään terveydelle, mikäli sitä ei pääse vapautumaan hyötykäytön yhteydessä.

Ylivarovainen kemikaalivaarojen rajoitussääntely aiheuttaa kokonaiskestävyyden kannalta ongelmallisia lopputuloksia. Jos kemikaali- ja jätelainsäädännön tavoitteita ei yhteen soviteta nykyistä paremmin, sääntely on itse asiassa ympäristön ja terveyden kannalta vahingollista. Tarvitaan enemmän uusia raaka-aineita, joiden louhimisesta ja tuottamisesta muodostuu saasteita ja kasvihuonekaasupäästöjä. Samalla haitallisia aineita sisältäviä arvokkaita uusioraaka-aineita päätyy kaatopaikoille ja poltettavaksi, mistä myös muodostuu päästöjä.

Kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta uusi suunta?

EU-sääntelyssä haetaan parhaillaan uutta suuntaa materiaalikierrolle. Joulukuussa 2016 julkaistussa kiertotalouspaketissa ehdotetaan muutoksia muun muassa jätedirektiivissä määriteltyihin sivutuote- ja end of waste -määritelmiin. Nykyisenkään jätedirektiivin end of waste- ja sivutuotemääritelmissä ei ole mitään vikaa, jos niitä sovelletaan materiaalikierron ja kokonaiskestävyyden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kiertotalous haastaa esimerkiksi ympäristölupia käsittelevät viranomaiset tarkastelemaan erilaisten jäännösmateriaalien asemaa uudenlaisesta, kokonaiskestävyyden kannalta parhaasta näkökulmasta. Teollisuusyrityksen näkökulmasta on tärkeää osata hakea hyötykäytön kannalta parasta määritelmää ympäristöluvassa ja perustella näkemyksensä oikein.

Vaarallisesta jätteestä turvalliseksi tuotteeksi

Oman tumman pilvensä kiertotalouden käytännön toimijoiden taivaalle tuo EU:n uudehko jäteluettelo, jonka soveltamista vasta aloitellaan. EU-tuomioistuin on onneksi selkeästi linjannut, että myös vaarallinen jäte voi lakata olemasta jätettä (C-358/11 Lapin luonnonsuojelupiiri EU:C:2013:142). Tapauskohtainen jätestatuksen lakkaamisen soveltaminen on ratkaisu kestävää liiketoimintaa harjoittaville teollisuusyrityksille ja ympäristön kannalta parasta kokonaisuutta etsiville viranomaisille moneen tilanteeseen. Se asettaa tarkastelun myös oikeaan perspektiiviin – teoreettisen vaaran aiheuttavaa vaarallisen jätteen hyötykäytön riskit voivat osoittautua täysin hallittavissa oleviksi, kun niitä arvioidaan vastaavien uusien kemikaalien rinnalla ja samoilla mittapuilla.

Kirjoittaja:Joonas Alaranta, 050 366 4822, joonas.alaranta@linnunmaa.fi



Kirjoittaja on Linnunmaan varatoimitusjohtaja, joka valmistelee työnsä ohella oikeustieteiden väitöskirjaa huolta aiheuttavien aineiden sääntelystä ja sen suhteesta materiaalikierron edistämiseen.

Jaa:

Blogi